"Oho, kylläpä tähän pyöräilyosuuteen meneekin aikaa!" Katson kelloa, kun saavumme pyöräilyosuuden rastiralli-radan alkuun. Vuoden 2014 Snowflakes Seikkailun perussarjan lähdöstä on kulunut jo 40 minuuttia. Tähän mennessä olemme juosseet ympäri Kiljavan opiston pihamaata prologi-osuuden rasteja paikantaen ja testanneet etenemisvauhtiamme pehmeällä pururadalla polkien ja suomättäillä pyörän kanssa loikkien. Silti tuntuu, että varsinainen kisa on vasta alkamassa.
Tiimimme Nohevat Mursut on toista kertaa mukana kilpailussa. Seikkailukisakokemuksemme koostuu tasan edellisen vuoden samaisesta kisasta, eikä treenaamiseen ole kulutettu turhaa aikaa. Toki harrastamme pyöräilyä ja suunnistusta jonkin verran muutenkin, lenkkeily kyllä jää vähemmälle. Tähän kisaan kuntomme ja taitomme silti riittävät, ja hauskaahan tänne ensisijaisesti lähdetään pitämäänkin!
Etukäteen vaativaksi luonnehdittu rastiralli-osuus koostuu metsään ripotelluista rasteista, joita haetaan poluilla pyöräillen. Pelottelusta huolimatta suunnistuksemme sujuu mallikkaasti ilman isompia mutkia, vaikka välillä reittiä tarkistellaan turhankin tiuhaan. Kapearenkaiset fitness-pyörämme (tai miksi niitä halutaan kutsua) eivät tosin ole omimmillaan juurakkoisilla poluilla.
Rastit löytyvät helposti ja lähdemme siirtymätaipaleelle kohti kisakeskusta. Matkan varrelle on ripoteltu karttaan merkitsemättömiä rasteja, jotka pitäisi bongata ohi ajaessaan. Hyvin niitä löydämmekin - paitsi yhtä. Laiskoina emme jaksa lähteä ajamaan takaisin päin, vaikka arvelemme tietävämme, missä puuttuva rasti ehkä saattaa olla. Kokeneempina kisaajina olisimme varmaan yrittäneet hakea rastin, päätöksemme nimittäin kostautuu myöhemmin.
Tulemme vihdoin vaihtoalueelle, kun kisan lähdöstä on kulunut aikaa jo kaksi ja puoli tuntia. Pikaisen banaani-urheilujuomatankkauksen jälkeen pyrähdämme parisprintti-tehtävään. Rakennamme laudoista ja naruista "sukset", joilla pitää parina hiihtäen kiertää merkitty rata. Emme meinaa saada oikeasta rytmistä kiinni, mutta pääsemme lopulta maaliviivalle.
Suunnistusosuuden rata tuntuu myös suhteellisen helpolta, selvästi kehitystä havaittavissa viimevuotiseen. Kolmosrastilla on kyllä hieman tuuriakin matkassa, että satumme tulemaan sille oikeasta suunnasta. Olen piirtänyt alustavan reittisuunnitelman karttaan, ja noudatamme sitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Jälkeenpäin arvioituna matkaa kertyy koko suunnistusosuudelle viitisen kilometriä. Juoksukuntoa voisi parantaa, mutta on hauska pomppia poluilla. Hiki virtaa, vietetään kesän viimeisiä lämpimiä päiviä. Mukavampaa tämä silti on kuin vesisade ja mutavelli.
Suunnistuksen jälkeen lähdöstä on kulunut aikaa kolme ja puoli tuntia, kun ihanneaika koko radan suorittamiseen on kolmisen tuntia. No, ei tässä kärkisijoja tavoitella muutenkaan. Juomatauko, reppu selkään ja kohti melontarantaa! Viime vuoden surkean melontaosuuden jälkeen päätimme, että tämän vuoden kisaa varten käydään treenaamassa. No käytiinhän me - edellisenä päivänä. Yllättäen siitä tuntuu kuitenkin olevan hyötyä, ja kanoottimme kulkee suoraan siihen suuntaan mihin kuuluukin. Tai sitten meillä vaan käy edellisvuotista parempi tuuri kalustoa valitessa.
Melontarasti on helppo, ja selviämme ilman tappeluita (pieni, mutta olennainen yksityiskohta ;)). Paluumatkalla on lyhyt pujottelurata, missä kanoottimme ei meinaa ollenkaan haluta kääntyä sinne minne pitäisi. Vielä toisen rastin tunnus kilpailukorttiin, rantautuminen ja juoksu maaliin! Mitä ihmettä, onko tässä vielä joku lopputehtävä? Ai perussarjalaisillekin? No tietenkin. Eikun uusi kierros rantaan.
Rannassa meitä odottaa kolme vedessä kelluvaa styrox-kuutiota. Niiden päällä tasapainoillen täytyy päästä radan läpi, hypätä veteen ja uida laiturille. Konttaan kuutioiden päällä ja kiittelen mielessäni kiipeilyharrastustani. Pulahdus virkistää! Viimeinen rastitunnus talteen ja nyt sinne maaliin sen minkä kintuista (tai keuhkoista) vielä irtoaa.
Ylitämme maaliviivan ajassa 4:21:36. Pelkän ajan perusteella sijoituksemme olisi 21., mutta yksi puuttuva rasti tiputtaa meidät sijalle 32. Vähän jää kyllä kaivelemaan - pakko yrittää ensi vuonna uudelleen!
