Hurraa, SnowFlakes Seikkailu 2013 on kisattu! Tässä pieni kertomus reissusta.
Joukkueemme Nohevat Mursut saapui Tuusulan kisakeskukseen hyvissä ajoin ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna. Oma startti oli vasta yhdeltätoista, joten meillä oli reilusti aikaa perehtyä reittikirjaan ja karttoihin. Multisport-kisoja tuntemattomammille kerrottakoon, että reittikirja on siis ohjeistus siitä, miten eri etapit ja rastit tulee kiertää, ja mitä varusteita pitää olla mukana.
Ensimmäiseksi Perus Ponnistajien sarjaan oli merkitty pyöräilyetappi, seuraavaksi melonta ja viimeiseksi jalkaisin suunnistus. Etappien välillä käytiin vaihtoalueella kellottamassa väliaika, ja tarvittaessa ehti vähän tankata urheilujuomaa tai hiilihydraattipitoista naposteltavaa.
Reittikartat vaikuttivat ihan inhimillisiltä, ja oman reitin suunnittelu oli melko helppoa. Tosin älykkäästi merkitsin karttoihin huomiokynällä ensin rastien väliset viivat, enkä suinkaan omaa kuljettavaa reittiämme :D No, onneksi virhe ei ollut häiritsevä, ja tulihan se varsinainen reittisuunnitelmakin sitten merkittyä sinne karttaan.
Hiukan ennen lähtöä kokoonnuimme kuuntelemaan viimeisiä ohjeita. Kun kaikki oli selvää ja kamppeet kasassa, saimme käteemme prologin kartat. Hep matkaan! Prologi oli kisan alussa jalkaisin suunnistettava osuus, johon ei voinut valmistautua etukäteen. Siinä haettiin kuusi rastia kisakeskuksen lähialueelta halutussa järjestyksessä, meiltä homma meni suht koht nappiin ja samalla sai mukavan lämmön päälle pyöräilyosuutta varten.
Pyöräily
Prologiin kului noin vartti, ja lähdimme pyöräilyosuudelle vaihtoalueen kautta 18 minuuttia startin jälkeen. Ensimmäisellä rastilla oli luvassa yllätystehtävä, joka osoittautui pyörällä ajettavaksi maastoradaksi. Sai ylitellä hiekkakumpuja ja vesiesteitä ja ajaa pusikossa. Enpä ole Spessua aiemmin metsään vienytkään, mutta ihan hyvin se meni kun ei turhaa alkanut stressata. Toki osa radasta oli pakko mennä pyörää vieressä kiskoen, ei noilla kapeilla renkailla olisi niitä hiekkaisia rinteitä ja pahimpia puskia ajettu.
Toinen rasti löytyi helposti tien vierestä, ja eikun suunta kohti kolmatta. Suurin osa reitistä kulki hyväkuntoisia teitä pitkin, mutta osalle rasteista piti poiketa maastoon jalkaisin. Neljännen rastin jälkeen teimme muutoksen reittisuunnitelmaan: emme olleet varmoja metsäpolun kunnosta, joten valitsimme asfalttitien. Pääsimme nopeammin lähelle rastia, mutta jouduimme tekemään parinsadan metrin piston metsään juosten rastin hakuun ja samaa reittiä takaisin. Tähän mennessä kaikki rastit olivat löytyneet ilman ongelmia.
Viimeiselle rastille lähdimme suunnistamaan ottamalla maamerkiksi alikulkutunnelin, josta oli tarkoitus kääntyä. Yhtäkkiä havahduin, että olimme ajaneet liian pitkälle, kuitenkaan näkemättä alikulkua missään. No, ei muuta kuin takaisin, onneksi virhe ei ollut ajallisesti suuri. Satuimme puolivahingossa huomaamaan hyvin piilotetun alikulkupaikan, joka olikin kai vain eläimille tarkoitettu alikulkuputki eikä varsinainen tie (en tiedä vieläkään, oliko se se mitä alunperin etsimme). Siitä pääsi kuitenkin läpi ja tulimme polulle, jota pitkin jatkoimme rastin suuntaan. Tämähän on ihan selvä juttu, rasti on polun päässä. Tästä vielä vähän matkaa, vähän pusikkoahan tämä on mutta kulkee se pyörä juosten taluttamallakin. Siellähän se jo näkyy! Paitsi että on muuten väärä rasti. No eipä mitään, kierretään tuosta pikku lenkki, se oikea versio on tuossa vähän vasemmalla. Paitsi että tässähän on aita, jota ei muuten näy kartassa. No, eikun takaisin ja koukkaus oikealle polulle (jolla luulimme aikaisemmin olevamme), ja kyllähän se lopulta löytyi sieltä. Suunta kohti vaihtoa.
Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt 1:22:06 (josta siis vartti oli sitä prologia). Laskin kotona kartasta, että pyöräilemämme matka oli n. 11 km plus ne pari pistoa juosten, ehkä puoli kilometriä yhteensä.
Melonta
Melontaan siirryttiin pyöräilemällä parin kilometriä Tuusulanjärven rantaan. Valitsimme rannasta kanootin, minä hyppäsin eteen ja mies perään. Ehkä pienestä harjoittelun puutteesta johtuen, tässä lajissa hermot olivat eniten koetuksella. Pientä ja vähän isompaakin sanaharkkaa esiintyi (olin kuulemma liian hidas ja laiska, mies taas ei osannut ohjata). Saimme tästä eräältä toiselta kisapariskunnalta hieman huvittuneen kommentin: "Tehän kuulostatte ihan samalta kuin me!" :D Rastit sinällään oli helppo löytää, leimaus tehtiin kanootista ja suunnistamisen sijaan sai keskittyä melontalinjan suorana pitämiseen. Kahden ja puolen kilometrin lenkkiin saatiin kulumaan ehkä puolisen tuntia, en katsonut kelloa tarkkaan. Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä voineet valita hieman paremmat ja virtaviivaisemmat melat, mutta tuskin siitä meidän tekniikallamme olisi juurikaan hyötyä ollut. Melontaosuuden kesto oli pyöräilyineen 0:56:46.
Suunnistus jalkaisin
Juoksuosuudelle lähtiessä aikaa oli mennyt noin 2 tuntia 20 minuuttia. Melontaosuudella juominen oli vähän unohtunut, mikä tuntui tässä kohtaa pienenä nuutumisen tunteena. Ei mitään vakavaa kuitenkaan, suuntasimme hölkkäillen kohti ensimmäistä rastia ja yllätystehtävää. Ohjelmassa oli varsin hauska esterata, joka sisälsi tukkien alituksia ja ylityksiä, kiipeämistä ja tasapainoilua. Oikein hauskaa! Mies tosin joutui punttaamaan minut parin korkeamman esteen yli, kun reppu selässä ja vähän väsyneenä en saanut iseäni kammettua tarpeeksi ylös.
Matka jatkui selkeitä polkuja pitkin toiselle, kolmannelle ja neljännelle rastille. Tankkasin matkan varrella proteiinipatukkaa ja vettä, olo alkoi kohentua. Viideskin rasti löytyi helposti, kun paikalla sattui olemaan pari muuta joukkuetta hakemassa. Mies upotti jalkansa suohon kun haki rastia niin innokkaasti, minä väistelin kosteimpia koloja ja maistelin puolukoita...
Kuudennelle rastille oli tarkoitus oikaista metsän läpi pienempiä polkuja pitkin. Otimme suunnan ja etsimme sopivan polun. Hyvä suunnitelma, mutta yhdessä vaiheessa polku kulki tien yli ja katosi johonkin. Hetken ympyrää pyörittyämme päätimme, että metsä on liian ryteikköinen rämpimiseen. Pakko kiertää isompia teitä pitkin. Loppujen lopuksi mutka ei ollut ihan tolkuttoman pitkä, ja viimeinenkin rasti löytyi suunnalla hakien suhteellisen kivuttomasti. Tässä vaiheessa koneesta ei kyllä enää lähtenyt mainittavaa loppukiriä, mutta hölkkäsimme kuitenkin maaliin reippaina ja hymyillen. Juoksumatkaa tuli laskujeni mukaan kuutisen kilometriä ja aikaa kului 1:20:56. Vuoden juoksutauon jälkeen täytyy olla tyytyväinen. Erityisesti lämmitti, että tulimme maaliin kolme minuuttia ennen seuraavaa joukkuetta, vaikka olimme olleet viidennellä rastilla yhtäaikaa. Voitto se on pienikin voitto ;)
Kaiken kaikkiaan kisakokemus oli ihan loistava. Todella hauska meininki ja hyvät järjestelyt, meille sopivan tasoinen. Kokonaisaika meillä oli 3:39:48, optimiaika reitille olisi ollut kolme tuntia. Sitä myöten sijoitus oli vasta kolmaskymmenes, kun sarjamme parhaat selvisivät reilussa kahdessa tunnissa. Suunnistus onnistui paria mainittua säätöä lukuunottamatta kuitenkin hyvin. Kunto voisi olla parempi, mutta treenimäärän huomioiden olen varsin tyytyväinen. Kun ei ole mitään ennakko-odotuksia, ei voi pettyä ;)
Kuten meitä varoitettiin, tähän lajiin jää vahvasti koukkuun. Ensi vuonna siis uudestaan ja paremmalla sijoituksella!
PS. Kisatunnelmia voi fiilistellä järjestävän organisaation valokuva-albumista. Meidätkin löytää muutamasta kuvasta, esimerkiksi pohtimassa vesiesteen ylitystekniikkaa (vauhdikas polkaisu ja yli!)
